Ihmisessä on aika monta helposti rikkoutuvaa osaa, ja jo pelkästään selkäongelmiin törmää 80 % suomalaisista.

Istumatyön kaikkia vaaroja ei vielä tunneta, mutta vaarallisuudesta on enenevissä määrin näyttöä; se rikkoo ruotomme sekä lihottaa vähentyneen energiankulutuksen kautta. Hajonnut selkäranka vähentää liikkumisen iloa, minkä epäterveellisiä vaikutuksia jokainen osaa luetella sormiensa lukumäärän verran. Ja lihominen taas voi johtaa moniin muihinkin ongelmiin kuin painonnousuun. Niinpä Yle lanseerasi vuonna 2013 ansiokkaasti Tuoliton tammikuu -kampanjan, ja tuoliton tammikuu lukeutunee nykyään monen uudenvuoden lupauksiin. Moni tuolittoman tammikuun viettänyt onkin ryhtynyt pysyvästi tuolin kohtuukäyttäjäksi.

Tämä hetken teini-ikäisistä suurin osa tulee tekemään istumatyötä lähes koko elämänsä, joten selkäräjähdykseen törmäävien osuus kansasta tulee luultavasti kasvamaan. Tältä voitaisiin välttyä, jos useampi älyäisi treenata selkäänsä. Itse asiassa viime vuosina ehkä suurin motiivi käydä säännöllisesti treenaamassa on ollut se, että haluan pitää selkäni kunnossa – IT-alan yrittäjälle terve selkä ei ole lainkaan itsestäänselvyys.

Moottori on helppo korjata, kroppa ei.

On täysin käsittämätöntä, että oman kropan ainutlaatuisuutta ei ymmärrä monikaan. Se on laitteisto, joka vaikuttaa mielialaamme tuottamalla erilaisia välittäjäaineita ja hormooneja. Kroppamme koostuu aineista, joita olemme syöneet. Mistäs muualta aineet, joista rakennumme, olisivat kroppaamme päätyneet? Luiden välillä on niveliä ja mekaanisia liitoksia aivan kuten autossa.

Kun autosta pitää hyvää huolta, sitä ei tarvitse korjailla koko ajan – ja korjaaminen maksaa aikaa, rahaa ja mielenrauhaa. Silti hyvinkin huollettu auto päätyy muutamassa vuosikymmenessä romuttamolle. Myös ihmisen keho kannattaa pitää hyvässä kunnossa, sillä se on vähän niin kuin räpin Suomen-mestaruus – sen kanssa pitää vaan elää. Elimistöön ei kannata tunkea väärää polttoainetta, eikä sitä kannata jättää huoltamatta. Kropan huoltamisen laiminlyöminen on vielä huomattavasti tyhmempää kuin auton kaltoinkohtelu.

On selvää, että kroppamme menee enemmän tai vähemmän rikki elämämme aikana. Yhden nivelen rikkominen kymmenessä vuodessa tarkoittaa kymmentä rikkinäistä niveltä sadassa vuodessa. Jokainen rikkinäinen nivel on liikaa. Tajusin tämän rikottuani nilkkani ryllityäni skeittilaudalla jyrkässä mäessä.

Jos vaihtoehtona on valita enemmän tai vähemmän rikkinäisiä niveliä, valitsen vähemmän. Elämässä sattuu ja tapahtuu, eikä sitä kannata pelätä, mutta on viisasta laskea loukkaantumisen todennäköisyyttä. Polkupyöräillessä voi käyttää kypärää, ja niveliä sekä luita voi vahvistaa fyysisellä rasituksella sen sijaan, että keskittyisi tuhoamaan niitä.

Emme käytännössä voi vaihtaa kroppaamme uuteen. Myös varaosien vaihtaminen on kallista ja melko hankalaa touhua, minkä lisäksi se on riskialtista – jokainen epäonnistuneen leikkauksen läpi käynyt tietää sen. Eiköhän vaan pidetä koneisto kasassa oikeanlaisella treenillä, laadukkaalla safkalla ja riittävällä levolla. Ja käytetään heijastimia, jotta mahdollisimman harvalta menisi auto tai kroppa rikki!

Tom Himanen
IT-alan yrittäjä