Juho Leikaksen pro gradu -tutkielma on herättänyt runsaasti huomiota suomalaisessa mediassa viime viikolla. Esimerkiksi YLE uutisoi aihetta kirjoituksella “Tutkielma: Olut urheilujuomia parempi palautusjuoma.”. Vastaavia otsikoita löytyi alkuviikosta lukemattomista muistakin lehdistä. Leikaksen tutkielman mukaan olut peittoaa usean palautusjuoman hivenainepitoisuudellaan.

Oluiden hivenainepitoisuudet olivat yllättävän korkeita ja ne pärjäsivät palautusjuomille odotettua paremmin. Tällä hetkellä puhutaan paljon proteiinien ja hiilihydraattien tärkeydestä, mutta pitäisi muistaa vitamiinien, hivenaineiden ja rasvojen merkitys kehon toiminnassa. Hivenaineet ohjaavat useita urheilussa tarvittavia tapahtumia ja ne pitävät vitamiinien kanssa kehon toimintoja yllä.” (Pro Gradu: Oluen hivenainepitoisuuksien analysointi. Jyväskylän yliopisto, kemian laitos. Juho Leikas. 2014).

Leikaksen väite pitänee useimman palautusjuoman osalta paikkansa. Olisi kuitenkin suhteellisen absurdia väittää olutta optimaaliseksi palautusjuomaksi.

Ensinnäkin oluen kenties oleellisin osuus – alkoholi – heikentää muiden makroravinteiden (hiilihydraattien, proteiinien ja rasvan) imeytymistä elimistöön ja poistaa nestettä. Useassa tutkimuksessa on osoitettu joko harjoittelua ennen tai jälkeen nautitun proteiinin ja hiilihydraatin merkitys elimistön palautumisessa rasituksesta. Alkoholin on myös todettu laskevan testosteroni- ja kasvuhormonitasoja. Vaikka hetkelliset hormonitasojen vaihtelut eivät olekaan merkittäviä tekijöitä palautumisen kannalta, ei tämä efekti ainakaan lisää alkoholin viehättävyyttä palautumisjuomavaihtoehtona.

Väite siitä että, alkoholijuomat nesteyttävät kroppaa palautumisjuomia tehokkaammin on melko vastuuton. Muutama hassu mangaaniatomi ei riitä kumoamaan alkoholin diureettista eli nestettä poistavaa vaikutusta. Vaikka diureetit eivät poistakaan nestettä elimistön kärsiessä nestevajauksesta, en silti suosittelisi sitruunatäysmehua (vahva diureetti) käyttöä palautusjuomana sen korkean C-vitamiinipitoisuuden takia.

Toiseksi tutkimuksen lähtökohtana ei ole eri juomien vaikutus palautumiseen. Sen sijaan, että tutkimus tarkastelisi elimistön palautumiseen oikeasti liittyviä tekijöitä, kuten valkosolu – ja tulehdusarvoja, leposykettä tai kortisolitasoja keskittyi tutkimus eri palautumisjuomien ja oluiden hiveainesisältöjen tutkimiseen. Toisin sanoen Leikas ei edes tutkinut juomien vaikutusta palautumiseen.

Vaikka tärkeiden hivenaineiden saanti on palautumisen kannalta tärkeää, ei niiden akuutista täydentämisestä harjoittelun ympärillä ole mainittavaa hyötyä. Vaikka oluessa on palautumisjuomia jonkin verran kattavampi valikoima erilaisia hivenaineita, saadaan riittävä nestetys aikaan jo pelkällä natriumilla (suolalla), jota palautumisjuomissa oli Leikaksen tutkimuksen mukaan enemmän kuin oluissa.

“Oluet sisälsivät seuraavia hivenaineita palautusjuomia enemmän: kalium, magnesium, mangaani ja pii. Vähemmän hivenaineita oluessa taas oli natriumin, kalsiumin, sinkin, raudan, nikkelin, kuparin, bariumin ja strontiumin kohdalla. Muissa hivenaineissa pitoisuudet olivat hyvinkin samoilla tasoilla.” (Pro Gradu: Oluen hivenainepitoisuuksien analysointi. Jyväskylän yliopisto, kemian laitos. Juho Leikas. 2014).

Lisäksi Leikas mainitsee tutkimuksessaan, että oluen on todettu olevan vettä parempi palautumisjuoma nesteytyksen kannalta. Keho tarvitsee hivenaineita nesteytykseen ja vesi ei niitä sisällä, joten vesi itsessään ei ole tehokas kropan nesteyttäjä. Tutkimuksessaan Leikas jättää kuitenkin täysin huomiotta sen, että ihmiset tuppaavat syömään jotain joka päivä.

Tavallisesta ruoasta saadaan varsin riittävästi hivenaineita nesteytykseen ja yleensä erityisesti natriumia jopa liikaakin. Toisin sanoen normaalin ihmiselämän kannalta oluen mahtavilla hivenainemäärillä ei ole mitään käytännön merkitystä palautumisen kannalta. Ruoka ja vesi peittoaa oluen (kuten palautumisjuomatkin) mennen tullen. Hedelmällisempää olisikin keskittyä riittävään veden saantiin hivenaineiden merkityksen ylikorostamisen sijaan. Lepopäivinäkin vettä olisi hyvä juoda noin 3 litraa ja urheillessa enemmän treenin intensiteetistä riippuen.

Keskityttäessä yksittäisiin tekijöihin, mikä tahansa voi olla paras missä tahansa. Voisin väittää, että rypsiöljy on paras palautumisjuoma, koska siinä on niin paljon energiaa. Palautuminenhan vaatii energiaa ja rasvaa.

Leikaksen tutkimus ei keskittynyt eri palautumisjuomien vertailuun, vaan oluiden hivenainesisältöjen analysointiin, joten kritiikkini koskee lähinnä tutkielman uutisointia suomalaisessa mediassa. Olut on oikein sopiva juoma moneen tilanteeseen, eikä sen runsaammastakaan nauttimisesta ole suurta käytännön haittaa palautumiselle.

Tuen täysin rinnoin oluen kohtuukäyttöä, mutta oluet ja rypsiöljyt kuuluvat muualle kuin punttisalin pukuhuoneeseen.

Sampo Järvinen
personal trainer